Vuodatusta...

Kaikki me ollaan ihmisiä, vai mitä? Minä myös. :(
Torstaina tuli sellanen fiilis, että nyt täytyy saada vaihtelua..
Tuli syötyä liikaa ja paino näytti tänään plussa tietenkin. :/
Ja sitten tänään, alkoi hyvin, mutta god dammit!
Siis joskus vaan oon niin vammanen, kun en edes taistele itteeni vastaan!
Tuli haettua pizzat, juotua yks pieni limu sekä syötyä yks pieni pussi...
Meinasin vielä leipää ottaa lopuks, mut otin sitten vain shakeologyn.
Nyt harmittaa, että annoin tuolle pizzalle vallan, olisi pitänyt jättää se veke.
Eniten ärsyttää se, että jos me herkutellaan niin se tapahtuu aina perjantaina,
ja vasta lauantaina mies pääsisi vaa'alle nii aina ku menee vaa'alle näyttää
tyylii plussaa kun aina vaan hitto herkutellaan edellisenä iltana!!
Niin menee alku viikon työ hukkaan peetele!!!!

Mua jotenkin pelottaa, että toi shakeology loppuu taas kesken,
ennen kuin kerkeen saada lisää ja tämän takia otan vain sen yhden annoksen
päivässä, vaikka haluaisin ottaa toisenkin. Tänään nyt otin toisen.
Ja päätin, että nyt tästä päivästä lähtien kun tekee mieli olla vammanen
niin en osta mitään pizzaa, kebabbia, sipsejä jne vaan otan shakeologyn!
Sillä se on suurta herkkua, mutta juuri sen pelon takia, että se loppuu kesken,
en siihen koske. Nyt on pakko koskea. Ja tilata lisää valmiiksi.
Siis mä oon niin pettynyt itteeni! Hiton hitto!!!
Ja niin harmittaa, kun ei toi mies voi hoikistua,
jos vaan höpötän hälle; "haettaisko pizzat tänään?" kuten tänään tein.
Hän niin tarttis vaimon, joka ei ois näin roskaruoan perässä...
Jo hänen takiaan, jos haluan että hän pääsisi joskus normaalipainoon,
on PAKKO lopettaa - en saa antaa valtaa sille herkkusuulle!
Haluan niin, että hänkin olisi joku kaunis päivä normaalipainoinen.
Nyt hänellä on ylipainoa n. 30 kiloa, aivan liikaa siis.
Ja suurin osa noista kiloista on tullut miun takia. :(
Sillä minä olin se, joka halusi tilata ne kebabit tai pizzat.
Olipa kerran viikko, kun sen viikon aikana tilattiin kebabit
sekä tilattiin saman viikon aikana kahdesti pizzat.

Ennen kuin alettiin seurustelemaan, oli hän normaalipainoinen.
Suhteemme alussa hänellä oli vähän ylipainoa,
mutta sitten se alkoi lähtemään käsistä, molemmilta...
Se jatkuva herkkujen syöminen teki tehtävänsä.
Olen itse ollut pahimmillaan 93kg (kun en ole ollut raskaana),
ylipainoa siis ollut jopa 19kg. Mutta hänellä on 30kg...
Tunnen itseni siitä syylliseksi. Minä sentään liikun suht. hyvin.
Olen aina ollut kiireinen, joten melkein päivittäin tuli juostua
milloin minnekkin, mutta hän tekee istumatyötä.
Istuu eka 8h työpaikalla, sitten istuu kotona...
Joten hänen on vaikeampi pudottaa painoa, kun kokoajan vaan istuilee.
En tiedä, jotenkin näen sen, että hänen ylipaino on minun vikani
ja se on minun tehtävä auttaa häntä pääsemään takaisin normaalipainoon.
Ja sitten ehdottelin hänelle pizzaa siis voi #%#¤# oikeesti mun kanssa!

Mun on pakko lopettaa tää, jättää kotipizza sivuun.
Mua pelottaa aivan sairaasti, että jos en saa jotain tehtyä mieheni hyväks,
voi hän saada diabeteksen, uniapnean tai jonkun muun sairauden
ylipainoon liittyen ja tätä en halua. Rakastan häntä sydämeni pohjasta.
Olisin aivan maassa, jos hän saisi esim. diabeteksen.
Syyttäisin siitä itseäni, sillä minun takiani hän noilla herkuilla herkuttelee.
Hän on itse monesti sanonut; "no onko meidän nyt pakko mitään pizzaa hakee?"
mutta ei hän voi sitten vierestä katsoa, jos minä syön niin hänenkin on pakko saada.
Mun on pakko saada itteni kuriin, jotta voin auttaa rakastamaani miestä.

Pahoittelen, alunperin piti aivan toisenlainen postaus laittaa,
mm. kuviakin olen ottanut, mutta jätän ne toiseen kertaan.. Nyt ei ole oikeen fiilistä. :(
Tekis mieli vaan ravistella itteäni "HALOO!?!?" mitä tuli tehtyä...

Viikonloppuja vaan kaikille, olkaa itsellenne armollisia!
Tai koittakaa olla, vaikkakin minun on vaikea olla itellein...