30 km vaellus (:

Heissansaa kaikille pitkästä aikaa!! Pakkohan se on kuulumisia kertoa. :)

Tässä yksi päivä biologian tunnilla opettajamme esitteli helsyn (Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry) tapahtumakalenteria ja heti pisti silmään 30,29 km vaellus. Lähtöpaikka oli mitä mainioin, n. 10 min kävelymatkan päässä kotootani ja kohteena minulle tuntematon Landbå. :) Kyseessä oli siis ilmainen vaellus, jonne kuka tahansa sai tulla mukaan mitään ilmoittamatta.

"Jokainen osallistuja vastaa itse omista eväistään, jaksamisestaan  ja turvallisuudestaan.
Retki vaatii vähintään kohtalaista peruskuntoa ja sen voi aloittaa ja lopettaa haluamassaan vaiheessa."

"Tää on niin mun juttu!" tuumasin, kun luin tosta ja sinne sitten lähdin porukkaan mukaan,
tarkoituksena vaeltaa koko 30,29 km matkan verran ja sen myös tein!! :)

En ollut eläissäni koskaan ennen vaeltanut, eikä se ollut ennen kiinnostanutkaan.
Liikunnan löytymisen myötä on alkanut monet asiat kiinnostamaan, jotka liittyvät liikuntaan.
Päätin sitten kokeilla tätä ja olin positiivisesti yllättynyt.
Vaellus oli aivan sairaan siistiä! Porukkaa oli yli 30 ja se oli kuulemma nyt virallinen ennätys.
Siellä me käveltiin, käveltiin ja käveltiin vielä lisää. Milloin jyrkkiä rinteitä ylös, milloin jyrkästi alas.
Tajusi kyllä siinä, että MIKSI vaadittiin sitä kohtalaista peruskuntoa.
Varsinkin noi jyrkät alasmenot tuntui enemmän / vähemmän polvissa.
Yhden oppaan polvi ei tosiaankaan tykännyt ja sen sitten huomasi kävelytyylistä, että polvi nyt on vähän kipeä.

Ja aina kun piti mennä jyrkästi ylös ni kyllä se kunnossa tuntu. :D
Niinhän siinä meni, että tauoilla tuli kylmä ja heti ku käveltiin rinteitä ulos niin tuntui ku saunassa ois.
Jatkuvaa ailahtelua lämpötilojen kanssa, koko vaelluksen ajan...

Eniten ehkä yllätyin omasta jaksamisestani. Uskokaa tai älkää, mutta ekat 20 kilometriä mulla ei tuntunu missään!
Siis ihan oikeesti! Pystyin juoksemaan ja välillä turhautti, kun muut laahustivat perässä. :D
Hirvee hinku oli vaan mennä täysillä ja juosta ja vaan mennä rivakasti, eikä laahustellen.
Sitten joskus 20 kilsan jälkeen alkoi tuntumaan meitinki jaloissa ja varsinkin vikat 5 km olivat kauheita..
Olin siltikin kärkipäässä, mutta oli just sellanen olo; "siis eiks tää voi jo loppua!?". :D

Sitten kun päästiin määränpäähämme, mikä oli yksi bussipysäkki Landbåssa nii-in...
Bussiin piti odottaa 20 minuuttia ja ekat 10 minuuttia ei ongelmaa.
Sitten yllättäen alkoi oksettaa, tuli todella huono olo ja heikko olo.
Olin 10 minuuttia aikaisemmin juonut viimeisetkin pisarat 1,5 l vesipullostani ja eväätkin oli syöty.
Kyllä aika nopeesti tajusin, että keho alkoi huutamaan ruokaa....
Onneksi oli ihanat ihmiset mukana vaelluksessa, olimme siis kaikki siinä samassa bussipysäkillä odottamassa.

Bussiin päästyäni istumaan, tuli yksi viereeni ja tarjosi omenansa ja eteeni istui toinen, joka tarjosi loput vetensä.
Olo helpotti todella nopeasti, kun sai energiaa ja sokeria sekä juotavaa.

Tuli kyllä niin ilonen fiilis, että vaikka ei tunnettu laisinkaan toisiamme, halusivat he heti auttaa. :)
Tämä joka tarjosi omenan olisi vielä tarjonnut myös viimeisen klementiininsä,
johon tuumasin, että kyllä minä kotiin selviän omenan voimalla ja kieltäydyin.
Kiitin kuitenkin paljon molempia avusta. Aivan mahtavaa että välittäviä ihmisiä vielä löytyy. :)

Luulin olevani fiksu, söin JOKAISELLA tauolla jotain, mutta viimeisellä kahdella tauolla minulla oli jäljellä vain kolme itsetehtyä pinaattilettua. Kaksi söin tokavikalla tauolla ja vikan letun sitten vikalla tauolla ja selkeesti tämä ei ollut riittävä määrä ruokaa, kun elimistö alko huutamaan sitä kipeesti 1-2 tunnin kuluttua...

Noh olen immeinen, joka oppii kantapään kautta. Ensi kerralla pari omenaa myös mukaan. ;)

Nälkä oli vain sen verran kova, että omena vain vähän auttoi. "Pakko" se oli mennä tankkaamaan eli ostamaan pizza.....
En ole tästä iloinen. En odottanut syöväni pizzaa vaelluksen päätteeksi, mutta olo oli heikko, oli pakko saada heti jtn.

Mutta oli kyllä niin avartava kokemus, tuli nähtyä aivan minulle tuiki tuntematon lintulajikin!
En tiedä onko joku muu kuullut, mutta minulle pähkinähakki oli aivan tuntematon.
En tajunnut ottaa kameraa esiin, kun ensin yritin itse pähkäillä onko se tikka vai varis vai mikä. :D
Niin erikoisen näköinen oli ja sitten, kun kuvailin yhdelle oppaalle minkä linnun näin niin kertoi sen olevan pähkinähakki ja kun googletin niin sehän se oli, aivan ihanan näköinen lintu, niin erikoisen näköinen. :)

Pähkinähakki

Tuli törmättyä myös luultavasti kyykäärmeeseen, sekä kauniiseen suruvaippa- ja neitoperhoseen.
Kyykäärmeestä ja neitoperhosesta sain napattua kuvan, mutta suruvaippa kerkesi lentää karkuun. :P

Vaellus päivän askeleet, uusi ennätys! (:

Alla maisemakuvia vaellukselta :)

Sammakon kutu bongattu!

Hiihtokeskus ja oikealla on joku mopo kenttä.

Löydätkö kuvasta kyykäärmeen? :)

Neitoperhonen, eikös olekkin kaunis? :> Siinä se lämmitteli auringossa. :)

Joku on unohtanut siivota jälkensä ruokailun jälkeen. :P

Todella kaunis kukka. Opas kyllä kertoi nimen, mutta enhän minä enään muista...
Pahoittelut huonoa kuvanlaatua. :/

Siinä nyt oli "muutama" kuva. Voin lämpimästi suositella Helsyn tapahtumia. Kaikki mukaan. :)

Insanity month 1 completed! / kuvia! :)

Ihanaa, vihdoin eka kuukausi on pulkassa! Mahtavaa! Ja melkein kunnialla sen vedin.
Ainoastaan ihan ekalla viikolla jäi yksi treeni välistä, muuten en ole mitään skipannut, vaikka välillä on mieli tehnyt.
Rankkaa on ollut ja varsinkin nyt, kun koulu on alkanut, tuonut mukanaan lisää stressiä ja hektisyyttä.

Koulun takia en tee vielä toista kuukautta, sillä ne treenit ovat pidempiä, jopa vajaan tunnin mittasia ja aikaa ei ole..
Läksyt ja tehtävät vievät paljon aikaa, joten joudun laittamaan Insanityn jäähylle ja jatkaa sitä vasta kesällä.

Nyt tulevan viikon otan pitkästä aikaa iisimmin. Teen Insanityn venyttelyjä, mutta en jaksa murehtia, jos joku pv en tee mtn.
On tullut huomattua varsinkin viimeisen viikon aikana, että nyt kyllä kelpaisi lepo! :D
Sen verran hullua toi Insanity on, että nyt kyllä annan itselleni luvan vähän höllentää.
Reidet ovat olleet voimattomina jo monta päivää, kun kokoajan niitä rääkitään eikä loppua näkyny. :D

Vaa'an suhteen on VIHDOIN tapahtunut edistystä! En tiie mistä johtuupi, mutta torstaina, kun oli venyttely sessio,
heti perjantaina vaaka näytti hurjat -0,6kg ja tämä siis yhden päivän aikana! IHANAA! Näitä lukuja olenkin kovasti odottanut.
Ja heti perään, tänään lauantaina, vaaka näytti -0,4kg! 8) Ja tein pitkästä aikaa taas uuden ennätyksen;

Painan nyt 65,5kg! Niin lähellä sitä ensimmäistä, alkuperäistä 65kg tavoitetta. Ei ole kaukana se enään.
Mutta kuten sanoin, olo on ollu just sellanen, että nyt täytyy vaan olla, ottaa iisimmin.
Joten tänään tuli sitten syötyä oma suosikki Ben & Jerry what-a-lotta, kokonainen purkki kerralla. :P
Katsoen samalla ruudusta Temptation Island Suomi. :D Ihanaa vaihtelua tähän hulluun arkeeni.
En ole tuota herkkuani syönyt nyt ainakaan kahteen viikkoon, joten en ole vihainen itselleni kun siihen sorruin.
Päinvastoin, joskus sitä täytyy vaan nautiskella ja rentoutua ja vaan olla, ilman stressiä. :)
Huomenna taas takasin arkeen ja tuollaset jäätelöt jäävät sinne kauppaan taas seuraavaksi pariksi viikoksi ainakin.

Olen onnekseni löytänyt uusia herkkuja, jotka helpottavat tätä herkuttelua,
esim. itse tehty banaanileipä on aivan taivaallisen hyvää!! <333
Miehen uusi lemppari myös, sen verran hyvää se on, että oksat pois!
Sillä on kiva herkutella. Vähän ku banaanikakkua söisi, mutta ei kuiteskaan. :)

Banaanileipää, niiiin hyvää. <3

Kuten olen jo muutaman kerran sanonut, vauvan askelin olen mennyt tässä ravitsemus asiassa.
Perus aamupalaani kaurapuuroon olen nyt lisännyt terveellisiä mustikoita ja hittolainen, kun on hyvää!
En enään vaihtaisi tätä aamupalaa mihinkään muuhun, se vain on niin herkullista ja jaksat tällä aterialla monta tuntia. :)

Tällä on hyvä aloittaa päivä ja kyllä muuten jaksaa. :)
Mikrossa tehtyä kaurapuuroa raejuuston ja mustikoitten kera, namss.<3

Treeni päivinä eka treenit ja sitten vasta tämä, sillä tämä tosiaan täyttää vatsan moneksi tunniksi, huomattu on.
Pitää nälkää helposti sellaset 2-4 tuntia omasta aktiivisuudesta riippuen. :)
Koulupäivinäkin tällanen naamaan niin hyvin jaksaa ruokatuntiin saakka.
Ja ruokatunnilla toki omat eväät mukaan, tulee halvemmaksi, kun koululla sapuska maksais 6€ tms.
Viime tiistaina eväiksi otin banaanilettuja ja torstaina pinaattilettuja (myös itse tekemiä) puolukkahillon kera.
Harmi vain, kun ei mikroa ole niin täytyy sitten kylmänä vetää kaikki. Onneks noi pinaattiletut ovat herkullisia kylmänäkin. ^^

En ole nytten varma kerkiänkö koulun takia paljoa postailla, mutta viimeistään sitten kesällä postailen.
Koulu nyt se tärkein ja siihen haluan panostaa todella paljon, jotta tulisi niitä hyviä arvosanoja.
Mutta kattoo nyt sitten, miten kerkiän, mutta viimeistään sitten kesällä palailen. :D

Tässä nyt tämän hetkinen tilanteeni kuvien kera, aloittaen aivan ekasta (vanhimmasta) kuvasta tämän päiväseen.
Edistystä on tapahtunut ja paljon, mutta töitä vielä riittää!
Turhauttaa siinä mielessä, miten jotkut sanovat, että tämän pituiselle sopii tämä paino jne, kun se ei mene niin.
Me olemme kaikki yksilöitä, erilaisine ruumiinrakenteineen.
Kyllä mua vähän turhautti, kun vanha koulukaveri aikoinaan tuumasi minun 65kg tavoitepainolleni;
"Siis mulla on ystävä, joka on yhtä pitkä ku sinä ja painaa 70kg ja se on just hyväs kunnos, ei sun tartte noin hoikaks koittaa laihtua....." Johon sitten vaan tuumasin, että hyvä, jos hänelle sopii 70kg paino, mutta minulle ei sovi ja painoni ollessa 69kg tajusin, että 4kg painon pudottaminen ei vielä riitä, sen verran on työsarkaa vielä.
Pitäisi aina muistaa, että se, miten jollekkin sopii tämä paino, ei sovi toiselle.

Kun näin tämän postauksen;

http://persettajapannaria.blogspot.fi/2015/04/pyoralenkki-ja-kuva-omasta-vartalosta.html

Seurailen tätä bloggaajaa ja hän on minua n. 7cm lyhyempi ja hän näyttää hyvältä tuossa 65-67kg painossa.
Minä en, en sitten ollenkaan. Hassua sinänsä, että vaikka olen paljon pidempi, minä näytän edelleen läskiltä.
Minun pitää olla 60kg tai alle, jotta minä näyttäisin häneltä. Niin se vain ruumiinrakenne on erilainen meillä kaikilla.

Nyt niihin kuviin, eli tässäpä nämä uusimmat kuvat, otettu tänään eli tuoreita ovat! :)
Eka vanhat kuvat ja sitten uudemmat.

Tästähän se lähti. Kuva otettu 17.1.2014 ja painoa n. 85kg
Alkuperäinen lähtöpaino 89,2kg, mutta siitä ei kuvaa löydy.
Aika samannäköiseltä vatsa tosin näytti molemmissa lukemissa.

Ja tässä tilanne nyt:

Paino 65,5kg [ -23,7kg tähän mennessä pudotusta ]

Olen niin onnellinen jo näistä tuloksista, mutta haluan kirjaimellisesti sen litteän vatsan, joten töitä vielä riittää.
Uskon tosin, että sen minä vielä saan, kuhan jatkan treenaamista ja ennen kaikkea, syön terveellisesti.

#1 ja #2 Kuntotestit (sekä tietenkin vuoden takaiset testit)! (:

Siis tää on niin tätä, aina kestää ja kestää tää postaileminen. Pahoittelut siitä. :/
Valitettavasti vapaa aikaa on niin vähän, että täytyy priorisoida mihin panostaa sillon kun aikaa on.
Ja viime päivinä oon nauttinu omasta ajastain, milloin vaan kuunnellu musiikkia ja milloin pelannu TS4:sta. :>
Mutta nyt päätin viimein kirjoitella, pikkasen siinä taas kestikin...

Elikkäs, ne ihanat kuntotestit! Insanity siis alkaa aina niillä.
Se onkin hyvää vertausta katsoa ootko kehittyny, pystytkö tekemään enemmän jne.
Yllätyksekseni olen huomannut jo itse treeneissä edistystä!
Tänään pidin vapaapäivän ja huomenna teen tämän päiväsen treenin ja sitten onkin jo kolmas viikko pulkassa!
Enää yksi viikko jäljellä ja sitten alkaa palautumisviikko, jonka jälkeen Insanityn toinen vaihe alkaa.
Entistäkin hurjempi, kuin ensimmäinen kuukausi, mutta kerta siitä on vuosi aikaa, kun viimeksi sen suoritin,
ei ole mitään muistikuvaa treeneistä ja jänskättää ja paljon että millasta se olikaan. :D

Mutta asiaan; Edistystä on jo tapahtunut treenien osalta ja se näkyy kuntotestissä.
Pikkasen oli kunto päässy huononee vuoden takaisesta, mutta nyt sitä ollaan takas kehissä!
Ja oon taas löytänyt rakkauden Insanityyn, se on niin huikee, se on niiiiin mun treeni!! 8)

Aloitetaan vuoden takaisista kuntotesteistä uusimpiin. :)

16.1-20.3.2014 kuntotestit

Hyvältä näyttää ja alussa vasta ollaan! 8)
Ton kolmos testin "Power Knees" aloitin liian hitaalla vauhdilla,
ja sen takia tulos huonompi ku aikaisemmin, ku loppu aika keske.

Reisilihakset ovat kehittyneet, huomaan sen treeneissäni. Siis se on aivan uskomatonta!
En voi uskoa miten noi lihakset voimistuvat, aivan hurjaa tahtia!
Ja se rakkaus mikä mulla on näihin treeneihin, se intohimo, se palo, se on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa!
Mulla ei oo koskaan ollu ennen Shaun T:n treenejä tällasta rakkautta mihinkään liikuntaan.
Unelmoin siitä päivästä, että voisin tavata Shaun T:n kasvotusten ja kiittää häntä elämäni pelastamisesta.
Joku voi ehkä miettiä, että liioittelen, mutta en. En olisi tässä, jos en olisi aloittanut näitä treenejä.
Joka kuukausi voimani kasvavat, hapenottokykyni paranee ja lihakset kehittyvät.
Se, että sä huomaat itse tuloksia jopa alle kolmessa viikossa, kertoo jo jotain.

Mutta kerta ruokavalio on ollu koko vuoden killissä, jota nyt hiljalleen korjailen,
ei ole tulokset näkyneet niin hurjasti kropassain. Menen vauvan askelissa eteenpäin.
Luen ja kuuntelen, haluan oppia kaiken mahdollisen liittyen ravitsemukseen, sillä se on se avain.
Ilman hyvää ravitsemusta et tule saamaan sitä unelmiesi vartaloa.
Minulla on vielä paljon opittavaa, mutta olen pelkkänä korvana, jos jollakin on hyviä vinkkejä.

Luin myös sen Liikuntaravitsemus kirjan loppuun, mutta valitettavasti posti hukkasi sen uuden kirjan.
Joten sitä en nyt sitten saanutkaan. :/ Mutta voin kyllä lämpimästi suositella Liikuntaravitsemus kirjaa,
jos yhtään ravitsemus kiinnostaa sillä siinä on kaikki mitä tarttet ja enemmänkin.
Kaikki päivittäiset vitamiinitarpeet, miten sinun tulisi syödä jos haluat kasvattaa lihasmassaa jne jne.

Ensi viikosta alkaen taas kaikki muuttuu, kun koulu tulee takaisin kuvioihin 9-vuoden tauon jälkeen! :o
Jännittää ja paljon, palata takas koulunpenkille näin pitkän poissaolon jälkeen. :P
Mutta ensimmäistä kertaa ikinä fiilis on aivan eri, halu oppia uutta on suuri!
Mikään tunti ei kuulosta kamalalta, kiinnostaa niin äidinkieli, matikka kuin ruotsikin!! 8)
Aikuislukion siis aloitan. Niin noloa, kuin se onkaan myöntää, mutta minulla ei vielä ole toisen asteen tutkintoa...
Nyt haluan sen, olen saanut sen kipinän myös opiskelemiseen, kaikesta saan kiittää tätä elämäntapamuutosta.
Se on tehnyt ihmeitä, se on muuttanut aivan eri ihmiseksi, mitä ennen olin.
Mutta haastetta tulee olemaan, kun täytyy treenata, käydä koulua ja töitä tehdä,
viettää perheensä kanssa aikaa ja YRITTÄÄ saada aikaa myös niille rakkaille ystäville.
Onneksi tässä nyt ei ole, kuin se yksi jakso ja sitten alkaakin kesäloma.
Syksyllä tuleekin vieläkin pahemmat kiireet, kun täytyy ottaa enemmän kursseja...

Oon niin innoissani, tiedän että tästä vuodesta tulee mahtava ja ensi vuodesta vieläkin mahtavampi! 8)

LUPAAN laittaa niitä kroppa kuviain pian! Itse asiassa ajattelin ensi viikonloppuna niitä ottaa.
Sopivasti, kun tulee ensimmäinen vaihe Insanitystä täyteen. :) Joten palaillaan pian!

Miki