30 km vaellus (:

Heissansaa kaikille pitkästä aikaa!! Pakkohan se on kuulumisia kertoa. :)

Tässä yksi päivä biologian tunnilla opettajamme esitteli helsyn (Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry) tapahtumakalenteria ja heti pisti silmään 30,29 km vaellus. Lähtöpaikka oli mitä mainioin, n. 10 min kävelymatkan päässä kotootani ja kohteena minulle tuntematon Landbå. :) Kyseessä oli siis ilmainen vaellus, jonne kuka tahansa sai tulla mukaan mitään ilmoittamatta.

"Jokainen osallistuja vastaa itse omista eväistään, jaksamisestaan  ja turvallisuudestaan.
Retki vaatii vähintään kohtalaista peruskuntoa ja sen voi aloittaa ja lopettaa haluamassaan vaiheessa."

"Tää on niin mun juttu!" tuumasin, kun luin tosta ja sinne sitten lähdin porukkaan mukaan,
tarkoituksena vaeltaa koko 30,29 km matkan verran ja sen myös tein!! :)

En ollut eläissäni koskaan ennen vaeltanut, eikä se ollut ennen kiinnostanutkaan.
Liikunnan löytymisen myötä on alkanut monet asiat kiinnostamaan, jotka liittyvät liikuntaan.
Päätin sitten kokeilla tätä ja olin positiivisesti yllättynyt.
Vaellus oli aivan sairaan siistiä! Porukkaa oli yli 30 ja se oli kuulemma nyt virallinen ennätys.
Siellä me käveltiin, käveltiin ja käveltiin vielä lisää. Milloin jyrkkiä rinteitä ylös, milloin jyrkästi alas.
Tajusi kyllä siinä, että MIKSI vaadittiin sitä kohtalaista peruskuntoa.
Varsinkin noi jyrkät alasmenot tuntui enemmän / vähemmän polvissa.
Yhden oppaan polvi ei tosiaankaan tykännyt ja sen sitten huomasi kävelytyylistä, että polvi nyt on vähän kipeä.

Ja aina kun piti mennä jyrkästi ylös ni kyllä se kunnossa tuntu. :D
Niinhän siinä meni, että tauoilla tuli kylmä ja heti ku käveltiin rinteitä ulos niin tuntui ku saunassa ois.
Jatkuvaa ailahtelua lämpötilojen kanssa, koko vaelluksen ajan...

Eniten ehkä yllätyin omasta jaksamisestani. Uskokaa tai älkää, mutta ekat 20 kilometriä mulla ei tuntunu missään!
Siis ihan oikeesti! Pystyin juoksemaan ja välillä turhautti, kun muut laahustivat perässä. :D
Hirvee hinku oli vaan mennä täysillä ja juosta ja vaan mennä rivakasti, eikä laahustellen.
Sitten joskus 20 kilsan jälkeen alkoi tuntumaan meitinki jaloissa ja varsinkin vikat 5 km olivat kauheita..
Olin siltikin kärkipäässä, mutta oli just sellanen olo; "siis eiks tää voi jo loppua!?". :D

Sitten kun päästiin määränpäähämme, mikä oli yksi bussipysäkki Landbåssa nii-in...
Bussiin piti odottaa 20 minuuttia ja ekat 10 minuuttia ei ongelmaa.
Sitten yllättäen alkoi oksettaa, tuli todella huono olo ja heikko olo.
Olin 10 minuuttia aikaisemmin juonut viimeisetkin pisarat 1,5 l vesipullostani ja eväätkin oli syöty.
Kyllä aika nopeesti tajusin, että keho alkoi huutamaan ruokaa....
Onneksi oli ihanat ihmiset mukana vaelluksessa, olimme siis kaikki siinä samassa bussipysäkillä odottamassa.

Bussiin päästyäni istumaan, tuli yksi viereeni ja tarjosi omenansa ja eteeni istui toinen, joka tarjosi loput vetensä.
Olo helpotti todella nopeasti, kun sai energiaa ja sokeria sekä juotavaa.

Tuli kyllä niin ilonen fiilis, että vaikka ei tunnettu laisinkaan toisiamme, halusivat he heti auttaa. :)
Tämä joka tarjosi omenan olisi vielä tarjonnut myös viimeisen klementiininsä,
johon tuumasin, että kyllä minä kotiin selviän omenan voimalla ja kieltäydyin.
Kiitin kuitenkin paljon molempia avusta. Aivan mahtavaa että välittäviä ihmisiä vielä löytyy. :)

Luulin olevani fiksu, söin JOKAISELLA tauolla jotain, mutta viimeisellä kahdella tauolla minulla oli jäljellä vain kolme itsetehtyä pinaattilettua. Kaksi söin tokavikalla tauolla ja vikan letun sitten vikalla tauolla ja selkeesti tämä ei ollut riittävä määrä ruokaa, kun elimistö alko huutamaan sitä kipeesti 1-2 tunnin kuluttua...

Noh olen immeinen, joka oppii kantapään kautta. Ensi kerralla pari omenaa myös mukaan. ;)

Nälkä oli vain sen verran kova, että omena vain vähän auttoi. "Pakko" se oli mennä tankkaamaan eli ostamaan pizza.....
En ole tästä iloinen. En odottanut syöväni pizzaa vaelluksen päätteeksi, mutta olo oli heikko, oli pakko saada heti jtn.

Mutta oli kyllä niin avartava kokemus, tuli nähtyä aivan minulle tuiki tuntematon lintulajikin!
En tiedä onko joku muu kuullut, mutta minulle pähkinähakki oli aivan tuntematon.
En tajunnut ottaa kameraa esiin, kun ensin yritin itse pähkäillä onko se tikka vai varis vai mikä. :D
Niin erikoisen näköinen oli ja sitten, kun kuvailin yhdelle oppaalle minkä linnun näin niin kertoi sen olevan pähkinähakki ja kun googletin niin sehän se oli, aivan ihanan näköinen lintu, niin erikoisen näköinen. :)

Pähkinähakki

Tuli törmättyä myös luultavasti kyykäärmeeseen, sekä kauniiseen suruvaippa- ja neitoperhoseen.
Kyykäärmeestä ja neitoperhosesta sain napattua kuvan, mutta suruvaippa kerkesi lentää karkuun. :P

Vaellus päivän askeleet, uusi ennätys! (:

Alla maisemakuvia vaellukselta :)

Sammakon kutu bongattu!

Hiihtokeskus ja oikealla on joku mopo kenttä.

Löydätkö kuvasta kyykäärmeen? :)

Neitoperhonen, eikös olekkin kaunis? :> Siinä se lämmitteli auringossa. :)

Joku on unohtanut siivota jälkensä ruokailun jälkeen. :P

Todella kaunis kukka. Opas kyllä kertoi nimen, mutta enhän minä enään muista...
Pahoittelut huonoa kuvanlaatua. :/

Siinä nyt oli "muutama" kuva. Voin lämpimästi suositella Helsyn tapahtumia. Kaikki mukaan. :)